Perhekoti Leppälän kasvatusmenetelmät

Kasvatusmenetelmiä perhekodissa voi kutsua tavaksi elää

Kokoava kasvatusmenetelmä on elää tavallisen turvallista arkea joka päivä. Paikalla on aina tuttu aikuinen. Joka päivä on ruokaa aamulla, päivällä ja illalla ja jonka jokainen vuorollaan saattaa pöytään toisille tarjolle. Jokaisena päivänä on toistuvia turvallisia kodin askareita, joita lapset toteuttavat yhdessä aikuisten kanssa oman ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsella on yhteisössä mahdollisuus oppia oman vastuullisuuden merkitystä itseen ja muihin.

Vuorokausirytmin ylläpitäminen on eheytymisen työkalu. Riittävällä levon ja tekemisen tasapainolla tuetaan lasta löytämään hyvä uni, jaksaminen, ruokahalu ja sopiva rauhallisuuden ja energisyyden tasapaino. Opetellaan myös, että tekemättömyyskin on tarpeellista ihmiselle.

Löydetään yhdessä voimavaroja ja vahvuuksia

Perhekotiaikuiset auttavat lasta löytämään itsestään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, joiden avulla hän voi kasvattaa itsetuntoaan. Lapsi on saattanut kuulla paljonkin siitä mitä hän ei osaa, mutta tarvitsee omanarvon kasvamiseksi tietoa siitä, että hän on hyvä ja arvokas. Perhekodin henki on ratkaisukeskeisyys ja NLP menetelmät (https://nlpyhdistys.fi/tietoa/usein-kysyttya/). Sitä tehdään mikä toimii ja uusia keinoja löydetään koko ajan erilaisten lasten kautta. Kaikkien lasten kohdalla ei toimi samat keinot, vaan täytyy löytää jokaiselle sopivat toimivat reitit.

Yksi tärkeä perhekotiaikuisen omenaisuus on persoonassa olevan potentiaalin huomaaminen ja sen auttaminen näkyväksi. (https://logoterapia.fi/logoterapia) Lapset ovat saattaneet opetella elämään kuten kuuluu ja pitää. He ovat pyrkineet säätelemään ympäristöään tai tarpeitaan käyttäytymällä valitsemallaan tavalla. Perhekodilla ihaillaan persoonaa ja sanoitetaan näkemäämme potentiaalia, ihmisille itselle jää vastuu mitä hän valitsee. Mokaamiset ja virheet eivät ole huono asia vaan juuri niiden kautta löytyy omia rajoja ja arvot kirkastuvat. Olemme saaneet iloita jo usean aikuistuneen lapsen kautta, miten he ovat löytäneet juuri sen oman elämänsä.

Omaan elämäntarinaan tutustuminen ja siellä hyvän näkeminen on yksi tapamme toimia. Sijaishuoltoon johtaneen matkan aikana lapsi on saattanut elää omaa tarinaansa kapeasta näkökulmasta, kuullut tarinaansa toisten kertomana. Perhekodilla katsomme tarinaa uusin silmin, autamme huomaamaan hyvät hetket, voimavarat ja vaalittavat muistot.

Luontoyhteys ja eläimet

Perhekodissa tutustutaan oman kodin ympäristöön ja luonnon elämään eri vuodenaikoina. Tavoitteena on saada lapset juurtumaan vuorokausirytmin lisäksi myös vuodenaikoihin. Autetaan lapsia näkemään miten vuodenajat rytmittävät elämää, miten jokaisessa vuodenajassa on uusi alku ja aina on odotettavissa uusi vaihe. Ympäristön käyttö voimavarana ja työvälineenä perustuu kokemukselliseen ja tutkittuun tietoon siitä, miten luonto kutsuu yhteyteen, elvyttää ja rauhoittaa ja auttaa tukemaan lapsen kasvua ja kehitystä. (https://www.gcfinland.fi/aineistot/luonto-kuntoutusymparistona/)

Kodin eläinystävät ja niiden hoitoon osallistuminen ja niiden kanssa leikkiminen auttavat rauhoittumaan tai vapautumaan tarpeen mukaan. Sanattoman eläimen kanssa lapsi saa kehittää vuorovaikutustaitojaan ja havainnointikykyään. Useimmiten perhekotiin muuttava lapsi luo suhteen ja luottamuksen ensin eläimeen ja yhdessä eläimen kanssa tarkkailee, uskaltaisiko luottaa myös ihmisiin. Meitä perhekotiaikuisia jaksaa ilahduttaa huomata, että lapsi joka ei vielä pysty ottamaan muita ihmisiä huomioon omassa toiminnassaan, huomaa koiran vesikupin täyttämisen tarpeen tai kuinka eläin säikähti jotain.

Uudet kokemukset

Lasten kokemusten kasvattaminen tekemällä vierailuja paikkoihin, joissa lapset eivät ole käyneet, auttaa lapsia tuntemaan myös itseään. Uusi ja tuntematon jännittää ja pelottaa ja siksi uusiin paikkoihin tutustuminen kasvattaa itseluottamusta ja lisää rohkeutta luottamaan, että muutokset voivat olla mukaviakin. Yksinkertaisimmillaan vierailut ovat tutustumista oman kaupungin lapsiperhepalveluihin. Loma-aikoina tehdään lomareissuja toisiin kaupunkeihin. Näiden kokemusten kautta lapsille rakentuu kuva siitä, että on olemassa paljon asioita ja paikkoja, jotka ovat myös heille mahdollisia.

Ennakoidaan tilanteita

Rajoittaminen perhekodissa perustuu ennakointiin. Perhekodissa tutustutaan lapseen niin, että päästään hänen "kartalleen". Kartta lähtee rakentumaan aluksi sen tiedon pohjalta, joka lapsesta on sijoittavan sosiaalityöntekijän toimesta siirretty. Ymmärtääkseen lapsen kokonaisvaltaisesti eli päästääkseen tuntemaan millainen "maasto" hänen kartallaan on, on tutustuttava tarkasti siihen, kuka lapsi on. Yhdessä eläen päästään ymmärrykseen siitä, miten lapsi ajattelee, reagoi ja toimii. Kartan ja maaston yhteistuntemuksella pystytään ennakoimaan niin, että ristiriitatilanteita syntyy vain lapselle ominainen määrä. Perhekodissa lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimien puuttumista (https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070417#Lidm46651396009952) emme ole kokeneet heikkoudeksi vaan vahvuudeksi. Emme voi käyttää rajoitustoimenpiteitä, vaan saamme keskittyä kaikilla tavoilla etsimään sitä, mikä korvaa sijoitetulle lapselle tai nuorelle rajoitustoimenpiteen tarpeen.

Keskustelu

Kasvatukselliset keskustelut ovat keino, miten lapsen kanssa käydään ristiriitatilanteet läpi. Vastuunkanto on seuraamus. Lapsen kanssa mietitään yhdessä mitä tapahtui, olisko voinut toimia toisin ja missä kohdassa tämä valinta olisi ollut mahdollinen. Sitten mietitään, kuinka tapahtunutta voidaan korjata ja keneltä pyytää anteeksi. Lapset haluaisivat usein asettaa rangaistuksen itselleen, koska siihen on totuttu aiemmin ja syyllisen rooli on tuttu. Perhekodilla haluamme, että lapsi muuttuukin "objektin" sijaan "predikaatiksi". Hänestä tulee toimija, joka voi ehkä seuraavalla kerralla valita toisin.

Tilanteen rauhoittaminen

Ristiriitatilanteen sattuessa lapselle annetaan aina mahdollisuus rauhoittua ja säädellä vireystilaa. Lapsi voi esim. mennä omaan huoneeseen tai muuhun sovittuun paikkaan kokoamaan itseään. Huone ei ole rangaistus, vaan tilaisuus laskea kierroksia. Jos yksin rauhoittuminen ei ole lapsen keino, vaan hän tarvitsee fyysistä raivoamista, etsitään sille sopiva keino. Tavoitteena on, että lapsi saa ensin käyttää hänelle tuttuja ja helpottavia keinoja purkaa kiukkua ja myöhemmin tilalle voidaan opetella muita keinoja. Jos lapsen keino on ollut paeta tai poistua paikalta, voidaan kodin ympäristöstä jo valmiiksi katsoa lapsen mielestä turvallinen paikka poistua. Aikuinen tietenkin varmistaa turvallisuustekijät. Lapset ovat olleet kiitollisia, että asioita ei ryhdytä selvittämään, kun vireystila on ylivirittynyt.

Annetaan lapselle aikaa

Aika on paras lääkkeistä. Pitkäjänteisyys ja toistot ovat meidän aikuisten arkea. Lapset ovat vuosien saatossa oppineet tapoja ja käytäntöjä, jotka eivät välttämättä tue heidän kasvua ja kehitystään. Uuden opettelu vaatii aikaa ja toistoja.

Siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa perheeseen, hänen kanssaan käydään läpi perheessä käytettävät keinot. Kasvatusratkaisuista ja – keinoista puhutaan myös syntymäperheiden kanssa, kun he tulevat tutustumaan.